Kuvateksti kenties hiukan raju, mutta kuitenkin mielestäni se kiteyttää kaiken oleellisen koskien käyttäytymistä/käytöstapoja. Viimeksi eilen aamulla yritin olla juuri kuvatekstin mukainen. Olin viiden jälkeen liikenteessä ajelin sitä 12 km matkaa, aika tuossa alkupäässä. Taas joku perässähiihtäjä oli takapuskurissa kiinni, ajattelin olla kiltti ja laskin hänet ohi pysähtyen tien sivuun. Koska MINULLA ei ollut kiire.Kyllä minä AINA vastaavissa tilanteissa odotan että toinen osapuoli kiittää esimerkiksi vilkkuja vilauttamalla. Mutta ei näin käy koskaan. Kesällä mökkitiellä kun joutuu/saa väistellä muita autoiljoita, traktorilla kulkijoita jne kapealla mökkitiellä.On ne ihmeellisiä ne toiset mökkihöperöt, he osaavat AINA kiittää väistäjää morjestamalla kädellä.Ja sitten, kun tullaan johonkin paikkaan/tilaanteeseen tulija tervehtii paikalla olijoita, minusta on täysin käsittämätöntä ettei palveluammatissa aikuiset ihmiset osaa näin tehdä. Samoin kiitos ja näkemiin tai heippa. Ja niin kovalla äänellä että se myös kuuluu, ei mitään turhia ininöitä. Ja myöskin se anteeksi sana, se oisi jokaisen hyvä opetella, vaikka hiljaa kotona yksin ensin :) Koska me KAIKKI tehdän joskus esimerkiksi tahtomattamme virheitä, kukaan ei ole virheetön, ja hyvä näin. Olen paljolti sitä meltä että tässä pätee yksi vanha sananparsi : minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Tästä voin hyvänä esimerkkinä kehua omia lapsiani,2/3 .sta he kävivät Klamilan Muksulassa päivähoidossa, siellä heille on opetettu kiitos sanan merkitys esimerkiksi ruokapöydästä noustessa. Heiltä se tulee aina kun apteekin hyllyltä. Kyllä minäkin heitä lapsena tapakoulutin ettei ole koskaan tarvinut heidän käyttäytymistään hävetä.Kai nämä takapuskurissa ajajat ja tuppisuut ovat sitten jäänneet ilman muksuloiden oppia ja pilkkumaisen Äidin tapakoulutusta :) Tämmöisiä mietteitä tänään, alkoi kolmen päivän vapaat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti