Juontaa varmaan lapsuuteen etten mitenkään ole hurahtanut noihin kasveihin, en sisällä enkä ulkona.Ulos mulle riittää kun saan Äitienpäivänä lapsilta yhden amppelikukan siinä se. Sisällä on makkarissa sainpaulioita, pari normi kaktusta ja Äidiltä saatu "joku kukka", keittiön ikkunalla amppelissa kituu aaronin parta ja häsäksi kutsuttu kakktuksiin kuuluva riippukukka, ja sit tää kiinanruusu tässä olkkarin puolella...(verho pitää olla vielä kiini ettei naapuri näe mitä teen ;)) Olen saannu tuon kukkasen alun entiseltä työkaverilta , viime keväänä hänen opastuksellaan se ekan kerran leikattiin, annoin ohjeiden mukaan ravinnepuikot ja mullankin taisin vaihtaa.Kuten kuvan (tapasesta) huomaa se on levinny kun talon emäntä. Illallla mittasin on noin 1.8 metriä leveä. Että ärsyttää, oisin halunnut siitä sellasen yhtä pitkän kun on leviä, mutta sopusuhtasen kapean. Kyll menee niin rankkaan harvennukseen kohta, ja yritän jos sais itselle uuden alun. On tuo muuten muutaman kerran tehny kauniin tummanpunasen muutaman kukkasenkin.Lapsena sai niin noiden yrttien jne kans puljata ihan tarpeeksi, lapsuuden kodissa siis.Oli keittiökasvien eli juurkasvien teko penkkien tekemisestä alkaen tähän liittyen niiden kastelu, harvennus läpi kesän. Oli lantun harvennusta, heinän teot, silleen ennenvanhalla tyylillä.Perunan istutukset, perunan nostot jne toiset lapset viettivät uintiretkiä, minä harvensin lanttua...muiden kotitöiden lisäksi. Näihin tunnelmiin juontaa juurensa lopahtanut kiinnostus kasveihin, no juu kyllähän minäkin tykkään ihastella kauniita. Mutta ihastuksen asteelle se jää.Mökille pitää muutama kitukasvinen sammal tms hommata kun/j0s sen pienen pihapläntin sais nyt jo oolrinkiin. Kunhan saa ens sähköt ja eryisesti maksettua ne :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti