Tässä viime päivinä taas tullut ajateltua (juu osaan ajatella) esimerkiksi sananparsien paikkansa pitävyyttä eri tilanteissa.Paljon sellaisia mitkä sopivat kuin nenä päähän. Kuten : Minkä taakseen jättää se eestä löytää, kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan, tangoon tarvitaan kaksi, hyvä antaa vähästä paha ei paljostakaan, niin makaa kuin petaa, se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa, tässä vain muutaman mainitakseni. Minut paremmin tuntevat tietävät että olen määrätyissä asioissa hyvin pilkku- jos en peräti *ittumainen. Olen äärimmäisen rehellinen, en ymmärrä harmaata aluetta.ja jos koen tulleeni loukatuksi, saaneeni toistuvasti tai usein pahan mielen. En todellakaan lopen kauaa katsele sellaista, ei näillä kymmenillä enään, olen sen verran rankan elämänkoulun käynyt.Tai jos minut toistuvasti sivuutetaan. Nuo sananparret käyvät ainakin oman elämän moneen tilanteeseen, ja paljon niitä myös muistaessani viljelen.Viimeksi tänään, miten ihmeessä yli 80 vuotiaat jaksavat, siis jaksavat ja kehtaavat. Kumpakaan ei ainakaan toisiaan ymmärrä, eivätä paljoa muutakaan. On sekin raskasta, sit tähän kun liittää muun *askan minkä osakseen saa, nii sattuupa tähän yks sananparsi: mikä ei tapa se vahvistaa. Ilmankos olen niin kovapäinen :) Ei muuta kuin maiseman vaihdosta vaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti