Viime viikon tiistaina oli räppänä parkissa kun kävin maailmalla. Illalla kotiin tullessa pysähdyin ottamaan kotipihalla postin, jättäen kotteron käyntiin. Voi viherpiipertäjä mitä huutoa moottori piti, siis ylimäärästä sellasta.Ei sisälle kuulunut autoon. Onneksi oli seuraava päivä vapaa ja sain vietyä sen tuohon kylälle kotterotohtorille. Siellä se sit on ollutkin, osia on tilattu ja ehkä tänään pääsee sitä kasaamaan. Siellä ruuhkaa.Se elämä on aika hankalaa ilman autoa, menettelisi muuten mutta työmatkaa 12km, että auto on pakko olla. Pienellä, no ei niin pienelläkään kauhulla odotan kotterotohtorin laskua...näillä tuloilla.ONNEKSI on vielä vanhemmilla autoksi kutsuttava laite(on kanssa vanha), millä olen voinut käydä töissä.Vuosiahan minä olin ilman autoa, työn takia minulla on 2 vuotta tuo kottero ollut.Mutta kyllä aika hankalaa kaupassakin apostolinyydillä esimerkiksi talvipakkasella tai vesisateessa käydä. Täällä eivät ihmiset osaa tarjota kyytiä. Autottomana ei paljoa mieltä ylentänyt kun työpäivän jälkeen kauppakasseja kotiin raahatessa kaikki ajoivat ohi.Ei auta muuta kun laittaa huomenna uusi lotto ja europotti, haaveissa edelleen se kirkkaan keltainen Nissan Juke :) Tänään tulee sitten vanhemmat lounaalle kiitokseksi auton lainasta, ihan perushuttua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti