Tuossa puita pinotessa saanut taas kuunnella naapurista lasten uimisen ihanuutta. Pikkasen minulla särähtää korvaan se desipelin määrä. Juu lapset on lapsia ja minullakin ollut joskus pieniä lapsia, ymmärrän että heistä lähtee ääntä, ja se kuuluu elämään. En tiedä onko näiden lasten vanhemmat/isovanhemmat tiedostaneet sen , että merivesi kantaa hyvin äänen?! Sitä keskustelua voisi käydä hiukan normaalia pienemmällä volyymilla. Minä olen täällä kuunellut aikuistenkin keskustelua mitä tehdä lounnaaksi/päivälliseksi, kenties ois pitäny hihkasta et hyvältä kuulostaa, huutakaa kun valmista :) Omani kun olivat peniä, kyllä heille ohjeistin että meren äärellä ollaan hiljaa, ettei naapurit häiriinny.Se normi elämä sutviintuu kyllä sitenkin, ettei kaikia kailoteta kovaan ääneen. ja toinen mikä joskus ärsyttää on koiran tauoton räksytys.Nyt ei ole kyse samasta perheestä, se metakka tulee jostain lähisaaresta...ei pie suutta, tykkään koirista, mut joskos ne osaisvat olla hiljaa :) tällä mökkireissulla ei koiria ole kuulunut. Kuvan koira oli minun rakas koirani, nimeltään Lola.Eli 18 vuotiaaksi, sitten piti lopettaa.(melkein 30v sitten), Isän serkku kävi ampumassa.Sillon ei maalaiskylästä viety elukoita piikille, johan sitä ois variksetkin nauraneet. Isä kaivo Lolalle lapsuuskotini pihalle, ison koivun alle haudan ja itki.(Näin tarina kertoo) Koira ja kissa ihmisenä en voi koskaan ottaa itselle niitä, se luopumisen tuska. No jaa, en minä kyllä haluais aamulla anivarhain lähteä myöskään koiran pissityslenkille jos vastapainona se että saa nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti