Lemin särällä

Pääsin tänään erään paikallisen ryhmän mukana syömään Lemin särää. Kuka ei tiedä mitä särä on, seuraa lyhyt tietoisku:Särä on lampaasta ja perunasta leivinuunissa paistamalla valmistettu eteläkarjalainen perinneruoka, jota on valmistettu perimätiedon mukaan jo tuhat vuotta. Ainoana mausteena käytetään suolaa. Lihan kypsennyksen loppuvaiheessa kaukaloon lisätään kuorittuja, keitettyjä perunoita. Särän kanssa tarjotaan tyypillisesti ohrarieskaa, kotikaljaa ja vettä. 
Sen nimi tulee valmistamisessa käytetystä koivupuisesta puukaukalosta, särästä. 

Särää tarotaan isommalle porukalle kahdessa paikassa kippurasarvessa ja kotiseutuyhdistyksen museossa.

Itse olen käynyt kummassakin paikassa syömässä niin täytyy todeta että museossa parenpaa.En tiedä miksi. Tänään käytiin ravintola kippurasarvessa. En tiedä mutta heidän lihassa miun suuhun jäi joku outo maku, kalja oli vetistä ja alla oleva "sekametelisoppa" jääkylmää ja löysää...yritettiinkö kylmässäpitämällä saostaa kiisseliä ??Mutta kyllä on hienoa että perinneruokia pidetään hengissä...jos mahdollista menkää syömään särää. Mutta käykää syömässä kummassakin, voitte verrata. Ja tuo ohrarieska tajuttoman hyvää... särälounas n 33e/hlö, syödä saa niin paljon kuin jaksaa..itse otin vielä pullon lonkeroa(6e)

Muutto(ja), stressiä, elämäni murmelina "ketutusta"seuraavat 13 vuotta...

Kyllä minulla on ollut raskas syksy, on ollut kaikenlaisia muutoksia niin koti kuin työelämässäkin. Koti elämä tässä muuttui siten että muutin uuteen asuntoon. Tämä on 10 neliötä pienenpi kuin edellinen, mutta paljon paljon viihtyisänpi. Tunnen tulleeni kotiin, (ainakin 95%).Täällä joutuu kunnan vuokra asunnoissa aina muuttamaan pienenpään mutta se ei minua haittaa, viihdyn tässä erinomaisesti.Ja edellisessä asunnossa oli ns haittatekijöitä jotka häiritsivät normi elämää, sanotaanko näin että näki sellaista mitä ei olisi halunnut nähdä. Ja huomasi itse tulleensa näkymättömäksi.Minulla oli kuukausi aikaa pakata, ja totta ihmeessä pakkasin niin hyvin, että varsinainen muutto meni noin viikossa, aika hyvin mielestäni lähes yksin kaikki . Tietysti minulla oli ns isojen huonekalujen siirrossa miestyövoimaa, kiitos lanko ja oma poika. Niin homma pelitti. Rakkaan ystikseni kanssa olemme jo ensimmäiset tuparit keskenämme juhlineet, toiset vielä täytyy viettää että nuorimmaiseni pääsee juhliin mukaan. Varmaan sitten kun käymme laittamassa mökkini talviteloille.On jälleen se aika syksystä/alkutalvesta että jälleen koin karvaan suuren pettymyksen, tämä jo varmaan 11 kerta peräjälkeen aina näin loka/marraskuussa. Ei ole tänä vuonnakaan enään mitään mitä odottaa, tai mihin laskisi päiviä.Kun kovasti odottaa jotain, josko tänä vuonna, josko nyt...no ei nytkään.Se pettymyksen määrä ja tunne ja erityisesti pahan mielen karvas kalkki. Olen laittanut toivon 13 vuoden päähän kun olen eläkkeellä, jos harras toiveeni sit toteutuisi.(jos olen hengissä)Olenhan minä elämäni aikana tottunut pettymyksiin,ja huomannut että jos nyt näyttää aurinkoiselta, kohta homma *usee jonkin suhteen.Muistatteko elokuvan PÄIVÄ MURMELINA, jossa pää osassa Bill Murray, tv porukka menee tekemään murmelista lähetystä, ja Billin henkilöhahmo herää aina ja aina samaan aamuun, sellanen tunne itsellä....tähän nyt kesto"ketutukseen" kun lisää sen että meni meikäläisen lautakunta työskentely myöskin *ituiksi, näin jälkikäteen osasvat katsoa missä tai kenen palkkalistoilla olen, nii se juttu tyssäs siihen. Tämä lautakuntatyöskentely olisi ollut mielenkiintoista, mutta minkäs teet, laki on laki. Tosin tullut voimaan 2015, et olisin toivonut että asia olisi huomattu nopeammin.NO eihän nämä *ittuilut tähän loppunut, tililtä meni muutaman kuukauden vuokrat kerralla, vuokranantaja ja pankki sössi oikeen urakalla, onneksi menin katsomaan laskuja.Pankki selvitti asian Ja vielä kun ei kahta ilman kolmatta niin yritin sytyttää kaurahiutaleet tuleen,,,että sellanen viime viikko mulla..olen sen luonteinen että jos mua joku asia rassaa/*ituttaa niin sit totaalisesti *ituttaa IHAN KAIKKI ASIAT..olo on kuin ulko ilmalla kylmä...